Vihdoinkin kun tää vuos potkastiin käyntiin ja suunnitelmat oli selkeinä, niin joku luonnonlaki halusi muistuttaa miten huonoja mun suunnitelmat olikaan.
Pari viikkoa olin jo tuntenut, että mun olo oli tosi väsynyt ja oli ollut semmosta ihmeellisiä yhden päivän kuumeiluja ja oksenteluja. Eihän noista nyt kukaan osaa päätellä, että ne vois viitata keuhkokuumeen ensioireisiin!
Tässä nyt olen, toista viikkoa jo toipilaana. Pääsin eilen sairaalasta kotiin ja olo on vieläkin puolikuntoinen. Mua jo enemmänkin naurattaa, koska todella taikauskoinen ihminen kun olen, uskon tän olevan karman tekosia jälleen. Mun on todellakin muutettava mun elintapoja jos jatkuvasti saan tuntea tämmöisiä vastoinkäymisiä! No ei kai, leikki leikkinä. Pitää vaan jaksaa pysyä positiivisena ja muistaa, että tääkin episodi poikii jotain hyvää mulle. Esimerkiksi, koen että nyt on hyvä sauma lopettaa se tupakointi, luotto on tällä kertaa aika korkeella!
Harmittaa kyllä se, että keuhkolääkäri epäilee mun sairastuneen astmaan edellisen keuhkokuumeen jälkeen, lieneekö sitten jälkisairautena tullut.
Vielä kun jaksais yhden kokonaisen viikon levätä, niin sit voikin jo lähteä ihmiset ilmoille tarkistamaan, että onko mun työpaikka edes enää tallella! :D
Ainiin, mun serkku palaa suomeen nyt tulevana viikonloppuna, on ollut 5 kuukautta thaimaassa töissä. Saa nähdä onko kovatkin sopeutumisvaikeudet, vähintään joku pieni shokki iskee kun astuu koneesta tänne pakkaseen.
Aika tylsä postaus, oli vaan pakko päästä tyhjentämään aivot jonnekkin tämän makoilun yhteydessä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti